Samee Haapa:
Turvallisuuskäytännöt yleisöä intiimiin työskentelyyn kutsuvissa esityksissä
Johdanto
Tämä kehittämistehtävä on alun perin tehty Taideyliopiston vapaan kentän johtajuutta koskevaa opintokokonaisuutta varten.
Tätä ei ole tarkoitettu ilmiasultaan hiotuksi julkaistavaksi tekstiksi, vaan sen kärki on olla mahdollisimman käytännöllinen dokumentti tietyn organisaation kehittämiseksi. Se julkaistaan tässä yhteydessä käytäntöjen jakamiseksi muille intiimien esitysten turvallisuuskäytännöistä kiinnostuneille.
Tämä teksti keskittyy kartoittamaan turvallisuuskäytäntöjä sellaisissa esityksissä, jotka kutsuvat yleisöä mukaan intiimiin työskentelyyn. Pääasiallisesti tämä on tarkoitettu kehittämistehtävän mukaisesti Kaiken keskuksen toiminnan kehittämiseen. Sen mukaisesti sen tehtävä on sanallistaa, rakenteellistaa ja vahvistaa intiimiin työskentelyyn liittyviä rakenteita ja käytäntöjä. Vaikka tämä ei ole yleinen ohjeistus, tämä on yritys kartoittaa muutamia keskeisimpiä kysymyksiä ja valaista tietä kohti yleisempää ohjeistusta.
Tämä ei ole valmis yleinen ohjeistus alalle. Sellaisen valmistaminen vaatisi huomattavasti enemmän työtä kuin kehittämistehtävään on määritelty. Se vaatisi laajemman asiantuntijajoukon keskitettyä – ja rahoitettua – työtä. Tällainen asiantuntijajoukko voisi koostua mm. yleisöä mukaan kutsuvien esitysten (suhteinen taide, immersiivinen teatteri, osallistava taide jne.) asiantuntijoista, seksuaaliterapeuteista sekä intiimikoordinaattoreista.
Keskityn tässä tehtävässä immersiiviseen esitykseen ja peliesitykseen ’Upotapia’, joka sai ensi-iltansa 1. 9. 2023 pääasiassa Helsingin Suvilahden tiilisessä kaasukellossa. Maadoitan tämän tarkastelun tämän nimenomaisen teoksen turvallisuuskäytäntöihin, jotta suunta kohti yleisempää ohjeistusta saa rinnalleen konkreettisia taiteellisia muotoja ja sitä ruokkii taiteellisen työskentelyn arjen käytäntö.
Tämä tehtävä on tehty ennen teoksen ensi-iltaa. Vaikka ensi-ilta on nyt jo takanapäin, olen jättänyt tekstin aikamuodon pääosin preesensiin.
Oma tausta
Minulla on näyttelijän, tanssijan ja antropologin koulutukset. Olen tehnyt taiteellista väitöstä liittyen immersiivisiin esityksiin ja peliesityksiin vuodesta 2013 lähtien. Olen tehnyt taidekasvatuksen opintoja Aalto-yliopistossa sivuaineen verran.
Olen opettanut immersiivisten esitysten erityiskysymyksiä vuodesta 2013 lähtien sekä ammattilaisille, taideopiskelijoille että ei-ammattilaisille. Näissä työpajoissa käyn aina läpi peruskysymykset suostumuksesta osana immersiivisten esitysten ammattiosaamista.
Olen opettanut myös BDSM-tekniikoita, erityisesti liittyen esittävään taiteeseen. Näitä olen opettanut vapaalla kentällä, en instituutioissa. Näissä työpajoissa turvallisuuskäytäntöjen läpikäynti, niiden jatkuva seuraaminen ja suostumuskäytännöt ovat työskentelyn keskiössä. Määritelmällisesti mikäli suostumusta ei ole varmistettu, kysymys ei ole BDSM:stä vaan väkivallasta. Tästä turvallisuuden keskeisyydestä huolimatta BDSM-tekniikat ja BDSM-kulttuuri on edelleen vahvasti stigmatisoitu alue eikä ole kulunut vasta kuin vuosikymmen siitä kun BDSM poistettiin suomalaisesta sairausluokituksesta.
Oma ammattitaitoni perustuu yli 20 vuoden taiteelliseen työskentelyyn yleisöä mukaan kutsuvissa esityksissä, sekä niiden tuottajana, suunnittelijana että esiintyjänä. Kaikki omat teokseni ovat aina olleet jossain määrin yleisöä mukaan kutsuvia ensimmäisen taidekoulutukseni lopputyöstä lähtien. Olen toiminut esiintyjänä sekä perinteisissä lavaesityksissä että yleisöä mukaan kutsuvissa esityksissä. Olen toiminut esiintyjänä myös muiden ohjaajien ja koreografien yleisöä mukaan kutsuvissa esityksissä, joten koen, että minulla on laaja osaaminen ja kokemus sekä tällaisten esitysten teoreettisista kysymyksistä että käytännön taiteellisesta työstä, myös eri työroolien näkökulmista.
Yhtä suuri osa ammattitaidostani erityisesti suhteessa intiimiin työskentelyyn koostuu yli 15 vuoden kokemuksesta osana BDSM-, kink- ja queer-yhteisöjä ja näiden yhteisöjen järjestämiä työpajoja ja tapahtumia. Näiltä yhteisöiltä olen oppinut lukemattomasti erilaisista lähestymistavoista intimiteettiin, suostumuksen käytäntöjen jatkuvasta kehitystyöstä ja erityisesti kuinka keskustella suostumuksesta niin, että se ei päädy vahvistamaan olemassa olevia normeja. Näiden yhteisöjen käytännöt siirtyvät yleensä viiveellä taiteen kentälle eikä tämä siirtymä ole ongelmaton, etenkin jos siirtymää pyrkivät tekemään henkilöt, joilla ei ole omakohtaista kokemusta näiden yhteisöjen toiminnasta.
Lyhyt historiakatsaus
Koska tässä oppimistyössä on painotus käytännön rakenteissa, en kokoa tähän laajaa katsausta enkä viitteitä. Muutama historiallinen ilmiö on kuitenkin syytä kirjata taustaksi, jotta lukijalle selviää mitkä historialliset haasteet käytännön taiteelliseen työskentelyyn kohdistuvat.
1900-luvulla yleisöä mukaan kutsuvissa esityksissä näkyi vahva taiteen autonomian painotus: taiteelliset arvot perustelivat ratkaisut. Tämä ilmeni niin, että yleisön rajoja oli taiteilijoiden näkökulmasta usein ikään kuin oikeutettua rikkoa, koska yhteiskunnan määrittelemät rajat ja normit koettiin rajoittaviksi – ja sitä kautta vahingollisiksi. Taiteen tehtäväksi nähtiin usein pyrkimys vapauttaa yleisö näistä haitallisista normeista.
Tämä näkemys vaikuttaa edelleen suoraan kentällä vaikuttaviin käytäntöihin. Monet taiteilijat edelleen painottavat yleisön omaa vastuuta, korostavat taiteen vapautta ja sitä kautta oikeuttaan haastaa yleisön rajoja.
2000-luvulla monet taiteen rakenteista on kyseenalaistettu. Monet rakenteista on myös paljastettu sen osalta, että ne eivät ole olleet niin vapaita kuin millaisiksi ne on esitetty, vaan valta on todellisuudessa ollut hyvin keskitettyä ja vahvasti normien hallitsemaa.
Tätä taustaa vasten nousee tarve uusille käytännöille myös suhteessa yleisöön. Tämä konkretisoituu yleisöä mukaan kutsuvissa esityksissä, mutta samat kysymykset ulottuvat kaikkeen esittävään taiteeseen. Yleisöä mukaan kutsuvat esitykset ainoastaan tuovat monet normit konkreettisiksi ja näkyviksi.
Seuraavassa esittelen yleisöä mukaan kutsuvan Upotapia -teoksen turvallisuusrakenteita ja avaan niillä suuntaa kohti yleisempää ohjeistusta.
Suostumus
Suostumus on kaiken intiimityöskentelyn keskeinen käsite. Keskustelua ja käytäntöjä suostumuksesta on runsaasti eikä ole mielekästä kartoittaa niitä kaikkia tässä yhteydessä, mutta mainitsen tässä muutaman oleellisimman määritelmän.
Suostumus tulee voida tehdä vapaaehtoisesti. Siihen ei tule kohdistua fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai muuta pakottamista tai manipulointia.
Intiimityöskentelyn kohdalla kaikesta pitää pystyä kieltäytymään koska tahansa. Tämä saattaa aiheuttaa haasteita työn organisoinnin kohdalla, koska työnantajalla on toisaalta laillinen oikeus ohjata työtä ja työntekijällä velvollisuus tehdä työtä. Tämä – ja monet muut työsuhteeseen liittyvät valtarakenteet – saattavat muodostua suostumuksen periaatteita hämärtäviksi olosuhteiksi. Näiden suhteen tulee olla mahdollisimman tietoinen ja läpinäkyvä. Tähän auttaa luottamuksellinen, arvostava, sekä itsestä ja toisista huolen pitävä keskustelu, jossa ideaalitapauksessa löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Vaikka rajanveto voi joskus muodostua haastavaksi, tärkeintä on, että työsuhde ei saa muodostua suostumusta rikkovaksi olosuhteeksi.
Upotapian kohdalla on periaatteena, että intiimissä kohtauksessa työskentelevällä esiintyjällä on oikeus kieltäytyä kohtauksesta missä tahansa vaiheessa. Tämä aiheuttaa työtä organisoivalle taholle tämän teoksen kohdalla suhteellisen suuren riskin, mutta en itse näe tällä hetkellä muuta keinoa toteuttaa teosta eettisesti niin, että suostumus varmistetaan.
Suostumus on jatkuva prosessi. Suostumuksen myöntäminen on oikeus perua koska tahansa.
Suostumuksen suhteen tulee huomioida valtarakenteet. Suostumusta neuvotellaan aina jonkinlaisessa valtarakenteessa.
Neuvottelu on kaikkien osapuolien vastuulla. Se on erityisesti valta-asemassa olevan vastuulla, mutta valta-asema ei ole niin yksinkertainen kuin se saattaa pintapuolisesti näyttää. Tarkka havainnointi, intersektionaalisuuden ymmärtäminen ja kyky nähdä omat etuoikeudet – niin työnantajana kuin työntekijänä – on oleellista.
Mitä tarkoitan intiimillä työskentelyllä?
Tämän kehitystehtävän yhteydessä tarkoitan intiimillä työskentelyllä sellaista työskentelyä, joka ylittää yhteiskunnan tavanomaiset rajat erityisesti suhteessa julki lausuttuun (eksplisiittiseen) seksuaalisuuteen.
Seksuaalisuuden rajoja ei ole mahdollista rajata yksiselitteisesti, eikä tarkempi määrittely ole tämän tehtävän laajuudessa mahdollista.
Kantavana periaatteena on avoin keskustelu, jossa jokainen voi itse määritellä omat rajansa myös seksuaalisuuden määrittelyn osalta.
Turvallisuuskäytännöt työryhmän kesken
Turvallisuuskäytäntöjä tarvitaan työhyvinvointiin ja moninaisiin turvallisuuskysymyksiin. Tässä keskityn vain intiimityöskentelyyn liittyviin kysymyksiin.
Tässä muutamia Kaiken keskuksen kohdalla hyviksi havaittuja käytäntöjä.
Jokaisella on oikeus määritellä rajat itsensä osalta
Tämä koskee sekä ns. perinteisiä tai ns. radikaalimpia tapoja määritellä rajoja. On tärkeää, että kumpaakaan näistä ei aseteta lähtökohtaisesti tärkeämmäksi, vaan kaikilla on sama oikeus määritellä rajansa riippumatta mihin kukakin haluaa ne asettaa. Kaikki niistä ovat tärkeitä ja arvokkaita.
Ns. perinteiset ja ns. radikaalimmat rajat on tässä selkeyden vuoksi määritelty näillä sanoilla ja yksinkertaistaen ne janan kahteen päähän. Todellisuudessa kysymys on kirjosta.
Jokaisen oikeus määritellä omat rajansa tarkoittaa, että kenenkään muun rajat eivät saisi määritellä toisen rajoja. Jos joku haluaa työskennellä radikaalimmin, hänellä tulee olla siihen oikeus. Voi tulla vastaan tilanteita, joissa esim. radikaalimmin rajojaan määritelleiden työskentely voidaan kokea uhkaavaksi perinteisemmin määrittelevien taholta – tai toisinpäin.
On kuitenkin tärkeää pitää tämä periaate selvänä, jotta jokaisen autonomia toteutuu. Omien rajojen määrittely ei ole lähtökohtaisesti uhka kenellekään. Siitä seuraava toiminta voi olla ja tämän toiminnan organisoinnin suhteen tulee olla tarkka. Tässä dokumentissa määritellään siihen joitain keinoja.
Mainitsen näistä tässä jo muutaman: Sen lisäksi, että keskustellaan itse tilanteen suostumuksen kysymykset, on tärkeää keskustella miten muille välitetään tietoa työskentelystä ja ketkä ovat osallisena esim. työskentelyn todistamisen kautta.
On yhtä mahdollista jakaa kaikki tieto kaikille – jos se on sovittu kaikkien kanssa – kuin jättää osa tiedosta jakamatta jos työryhmän jäsenet ovat kokeneet sen paremmaksi ratkaisuksi. Oleellista on keskustelu ja sopiminen, ei pyrkiä luomaan yksiä sääntöjä, jotka pakotetaan hyvin moninaisiin tilanteisiin hyvin moninaisille työryhmille. Jälkimmäinen on normatiivinen taipumus hakea turvallisuutta rajaamalla moninaisuutta, kokemusten laajaa kirjoa ja autonomiaa.
Työskentelystä tulee keskustella ennen työn aloittamista
Tämä on joskus haastavaa, koska esim. työntekijän seksuaalisuudesta ei saa Suomen lain mukaan kysyä työhaastattelussa. Samalla työntekijän tulee olla tietoinen työn sisällöstä ja intiimityöskentekyn kohdalla työntekijän seksuaalisuudella saattaa olla merkitystä työskentelyn suhteen.
Vaikka seksuaalisuudesta identiteetin osalta ei saa lain mukaan kysyä, koen ongelmallisena jos seksuaalisuudesta puhutaan laajempana ilmiönä vasta työn alkamisen jälkeen jos se on mahdollinen osa työskentelyä. Tällöin työntekijälle on saattanut jo syntyä väärä käsitys työn luonteesta. Tämän osalta suostumukseen oleellisesti kuuluva tiedon läpinäkyvyys on minusta paras ratkaisu myös tässä yhteydessä.
Keskustelu etukäteen kaikkien työntekijöiden kanssa, joiden työ linkittyy intiimiin työskentelyyn
Tämä liittyy edelliseen kohtaan, mutta tarkennan sen osalta muutamaa seikkaa. Suostumuksen näkökulmasta työntekijällä tulee olla oikeus kieltäytyä osallistumasta intiimiin työskentelyyn. Tähän kuuluu myös oikeus päättää siitä haluaako todistaa intiimiä työskentelyä (esim. toisten työskentelyn katsominen).
Samalla tavalla intiimiin työskentelyyn osallistuvilla tulee olla oikeus määritellä mitä siitä jaetaan muulle työryhmälle. Tämä perustuu kunkin henkilön omaan autonomiaan ja oikeuteen määritellä itse omat rajansa.
Haasteita työskentelyyn voi aiheuttaa näiden näkökulmien ristikkäisyys. Jotkut saattavat kaivata täydellistä läpinäkyvyyttä työskentelyyn, jolloin työskentely saattaa näyttäytyä epäilyttävältä jos tietoa ei jaeta. Samanaikaisesti kaikilla on kuitenkin oikeus määritellä omalta kohdaltaan rajat mitä haluaa jakaa muille mm. omasta seksuaalisuudestaan.
Tällä hetkellä koen hyväksi määritellä nämä rajat työryhmän kesken niin, että kaikilla on oikeus määritellä omat rajansa, ovat nämä sitten ns. perinteisiä tai ns. radikaalimpia. Kenelläkään ei voi olla oikeutta määritellä kenenkään muun rajoja. Toistaiseksi tämä periaate on toiminut työskentelyssä. Tätä on käsitelty laajemmin tämän osion alussa.
Intiimikoordinaattorin käyttäminen
Intiimikoordinaattori on suhteellisen uusi ammattinimike esittävän taiteen kentällä ja AV-tuotannoissa. Koordinaattori keskittyy intiimityöskentelyyn liittyviin kysymyksiin yhdessä muun työryhmän kanssa.
Upotapian kohdalla työskentely intiimikoordinaattorin kanssa keskittyy erityisesti yhteen intiimiyttä sisältävään kohtaukseen, mutta hänen ammattitaitonsa on myös muun työryhmän käytössä tarvittaessa.
Upotapian kohdalla koordinaattori on mukana harjoituksissa tiettyinä sovittuina aikoina sekä toimii erityisesti yhden esiintyjän tukena intiimityöskentelyssä. Lisäksi koordinaattorin kanssa keskustellaan erityisesti yhden kohtauksen seikoista liittyen intiimityöskentelyyn, mm. miten työskentelyä avataan muille työryhmän jäsenille.
Intiimikoordinaattorin yhteystiedot jaetaan koko työryhmälle ja kaikki voivat tarvittaessa olla häneen yhteydessä.
Intiimikoordinaattori päättää yhdessä työntekijän kanssa mitkä asiat heidän välisestään keskustelusta saatetaan ohjaajan tietoon. Tämä on tärkeä keino varmistaa koordinaattorin ja työntekijän välinen luottamus ja luoda turvarakenne, jonka alle asetetaan myös ohjaajan toiminta.
Ulkoisen työhyvinvointihenkilön käyttäminen
Ulkoinen henkilö voi varmistaa työryhmän tilanteen työhyvinvoinnin suhteen toisella tavalla kuin prosessin keskellä oleva henkilö. Työntekijöillä on usein kynnys nostaa joitain asioita keskusteluun johtajan kanssa. Ulkoinen henkilö voi madaltaa kynnystä.
Koska vapaan kentän resurssit ovat heikot, sekä intiimikoordinaattoria että työhyvinvointihenkilöä ei voida käyttää harjoituksissa koko ajan. Olemme päätyneet ratkaisuun, jossa he tarkastavat tilanteen prosessin alussa, keskellä ja lopussa vierailemalla harjoituksissa. Molempien yhteystiedot jaetaan kaikille työryhmässä ja he ovat etänä tarvittaessa kaikkien saavutettavissa koko prosessin ajan.
Ulkoinen työhyvinvointihenkilö ei liity suoraan intiimiin työskentelyyn. Yleinen hyvä työilmapiiri on kuitenkin oleellisen tärkeää myös intiimityöskentelylle ja siksi myös tämä rakenne on mainittu tässä yhteydessä.
Mainitsen tässä yhteydessä myös yhden erillisen käytännön. Mikäli prosessiin syntyy jännitteitä – mistä tahansa syystä, missä tahansa kohtaa työskentelyä, ei siis intiimityöskentelyyn liittyen – intiimityöskentely lopetetaan välittömästi. Tämä ehkäisee vahinkoja epävarmassa tilanteessa.
Suostumuksen neuvottelu kaikkien harjoitustilanteeseen liittyvien kesken
Edelliset ovat tärkeitä käytänteitä. Yleisenä periaatteena tämä on kohdista tärkein. En käsittele tässä kaikkia eri tapoja neuvotella suostumusta, koska siihen ei ole kehitystehtävän laajuudessa mahdollisuutta, mutta mainitsen tämän tärkeimpänä yleisenä periaatteena.
Suostumus tulee neuvotella kaikkien työryhmän jäsenten kesken. Tämä koskee kaikkia, joilla on kosketus intiimiin työskentelyyn – esiintyjien lisäksi tämä tarkoittaa myös mm. tuotantohenkilökuntaa ja eri suunnittelijoita.
Intiimityöskentely ja alaikäiset
Intiimityöskentely erotetaan selkeästi työskentelystä alaikäisten kanssa jos heitä on mukana prosessissa.
Upotapian kohdalla työskennellään alaikäisten kanssa, mutta intiimityöskentely, sen harjoitukset ja esitykset tapahtuvat eri aikaan ja eri tilassa kuin työskentely alaikäisten kanssa. Alaikäiset eivät koskaan ole osallisina intiimissä työskentelyssä. Tämän päätöksen perusteet avataan alaikäisille ja siitä keskustellaan koko työryhmän kesken. Asiasta keskustellaan myös intiimikoordinaattorin kanssa.
Jälkihoito
Jälkihoito on tärkeä osa intiimiä työskentelyä, jotta kokemus saadaan purettua hallitusti.
Jälkihoidon tarkasta muodosta on hyvä sopia työryhmän kesken ja löytää sille muoto, joka on tarkoituksenmukainen. Jälkihoidon eri puolia käsitellään myöhemmin hieman enemmän.
Turvallisuuskäytännöt suhteessa yleisöön
Kohtaus on kielletty alaikäisiltä
Sama periaate mikä koskee työskentelyä työryhmän kanssa, koskee myös esityksiä: alaikäiset eivät koskaan ole osallisena intiimissä työskentelyssä.
Suostumuksen varmistaminen yleisöltä
Suostumuksen varmistamisesta suhteessa yleisöön on aiemmin keskusteltu jonkin verran immersiivisten esitysten osalta, LARP:n alueella sekä suhteessa queer-yhteisöjen käyttämiin käytänteisiin normikriittisen turvallisemman tilan varmistamisen osalta.
Yleisiä ohjeistuksia ei juuri ole saatavilla. Sellaisille olisi selkeä tarve. Tämä dokumentti on yksi pieni askel tässä työssä.
Upotapian kohdalla yleisön suostumus intiimin kohtauksen suhteen on varmistettu mm. seuraavilla rakenteilla:
1
Intiimi esitys on perusesityksen lisäosa. Näin se liittyy teoskokonaisuuteen, mutta se pystytään myös erottamaan siitä eri tavoin turvallisuuden varmistamiseksi.
2
Perusesityksen ja intiimin esityksen välillä on aikaa neuvottelulle ja reflektoinnille. Näin yleisön jäsen pystyy arvioimaan suostumustaan vasten saamaansa tietoa eikä kohtaus tule yllätyksenä siten, että yleisön jäsen ei ehdi arvioida omaa suostumustaan.
3
Intiimi kohtaus tapahtuu eri paikassa kun muu esitys. Näin se liittyy teoskokonaisuuteen, mutta se pystytään myös erottamaan siitä eri tavoin turvallisuuden varmistamiseksi.
4
Yleisö pystyy kysymään lisää tietoa useassa eri kohdassa kokemuksen prosessia eri tavoin: aivan alussa s-postin välityksellä sekä myöhemmin suullisesti. Tällä pyritään varmistamaan perehtyneen suostumus (informed consent).
5
Intiimiin kohtaukseen liittyvät erilliset ohjeet, joiden avulla suostumus varmistetaan. Yleisön jäsen saa tiedon kohtauksen sisällöstä ennen saapumista estyspaikalle, jonka jälkeen hänellä on aikaa pohtia haluaako hän osallistua kohtaukseen. Sen jälkeen hänen tulee aktiivisesti vahvistaa haluavansa osallistua kohtaukseen. Näin varmistetaan aktiivisesti yleisön jäsenen suostumus.
6
Suostumus varmistetaan ja tärkeimmät suostumukseen liittyvät ohjeet toistetaan kun yleisön jäsen saapuu esityspaikalle.
7
Suostumus varmistetaan ja tärkeimmät ohjeet toistetaan myös kohtauksessa.
8
Yleisön jäsen voi keskeyttää kohtauksen missä tahansa vaiheessa tätä suostumuksen varmistamisen rakennetta.
Jälkihoito
Kun esityspaikalla tapahtuva kohtaus on ohi, yleisölle lähetetään vielä viimeinen viesti, jolla varmistetaan, että yleisön jäsen on ok.
Mikäli yleisön jäsen ei olisi ok, yleisön jäsenen kanssa avataan keskustelu kokemuksen purkamiseksi positiivisesti. Jos kaikki on ok, kokemus sulkeutuu tekijöiden osalta tässä vaiheessa.
Turvallisuuskäytännöt suhteessa intiimin kohtauksen esiintyjään
Intiimin kohtauksen esiintyjää koskevat samat turvallisuusrakenteet kuin muuta työryhmääkin. Tähän on lisäksi koottu muita erityisiä rakenteita ajatellen tämän esiintyjän erityisiä olosuhteita.
Käytettävät tekniikat ovat esiintyjää kiinnostavia tekniikoita
Tämä periaate nousee sekä lähestymistavasta devisingiin Upotapian taiteellisen työskentelyn metodina että varmistamaan suostumusta. Käytettävät tekniikat ovat sellaisia, että ne kiinnostavat esiintyjää myös muutoin kuin vain tämän teoksen kohdalla. Näin varmistetaan, että tekniikat eivät ole vain ohjaajan kiinnostuksia ja intressejä, jolloin on suurempi mahdollisuus syntyä epäterve valta-asema. Tällöin voisi syntyä tilanne, jossa ohjaaja pyrkisi – tietoisesti tai tiedostamatta – manipuloimaan esiintyjää tekemään asioita, joita hän ei halua tehdä. Kun kiinnostukset ovat jaettuja, tutkimusmatka on varmemmin yhteinen.
Koska intiimien tekniikoiden kohdalla on usein kyse ei-normatiivisista ja yhteiskunnassa stigmatisoiduista tekniikoista (esim. BDSM), näiden esitteleminen käytettäviksi tekniikoiksi esiintyjille, joilla ei ole niistä aiempaa kokemusta tai tietoa, voi vaatia liian isoa muutosta. Toki tämä on mahdollista, mutta tekniikoihin liittyvien stigmojen vuoksi olen itse päättänyt työskennellä pääasiassa esiintyjien kanssa, joille tekniikat ovat tuttuja jossain laajuudessa entuudestaan. Ja toisaalta, harvemmin vaikkapa balettiteostakaan lähdetään tekemään henkilöiden kanssa, joilla ei ole lainkaan aiempaa kokemusta baletista.
Tässä kohtaa on tärkeää mainita, että stigmojen toimintaan liitetään usein suoranainen vaino tai sensuuri. Tämä on edelleen yksi stigmojen toimintatavoista. Yleisempää saattaa kuitenkin olla tällaiseen työskentelyyn liittyvät ennakkoluulot, jotka voivat ilmentyä esim. taiteilijan asettamisena epäilyttävään valoon. BDSM edelleen leimataan usein turvattomaksi johtuen siihen liitetyistä vahvoista mielikuvista. Oman kokemukseni mukaan BDSM on tekniikkana ja kontekstina usein monia muita lähestymistapoja turvallisempaa, koska valtarakenteita sanoitetaan aktiivisesti ja suostumus on toimintaa keskeisesti määrittävä asia.
Epäsuoran sorron muoto on pakenevampaa muodoltaan ja vaikeammin havaittavissa. Sillä on kuitenkin yhtä sortavia ja väkivaltaisia seurauksia.
Esiintyjän turvallisuus esityksen aikana
Kaikilla jo mainituilla rakenteilla pyritään minimoimaan riskejä myös esityksen aikana.
Tämän lisäksi tilassa tai välittömästi tilan ulkopuolella (sovitaan erikseen aina esiintyjän kanssa) on turvahenkilö, joka on koska tahansa valmiina auttamaan esiintyjää. Turvahenkilöllä on puhelimessaan poliisin numero pikavalinnassa.
Kohtauksessa itsessään on rakenteet suostumuksen neuvottelemiseksi. Myös esiintyjällä on koska tahansa oikeus keskeyttää kohtaus.
Kohtaus on rakennettu niin, että yleisön jäsen poistuu tilasta viimeisenä. Esiintyjä poistuu tilasta sitä ennen. Tässä vaiheessa turvahenkilö tarkistaa, että kaikki on ok ja varmistaa, että yleisön jäsen poistuu tilasta.
Jälkihoito
Jälkihoito on tärkeä osa intiimiä työskentelyä, jotta kokemus saadaan purettua hallitusti. Jälkihoito tarkoittaa laskeutumista kokemuksesta lempeällä tavalla. Esim. BDSM:n yhteydessä se voi tarkoittaa hellää kosketusta rajua kosketusta sisältäneen sesssion jälkeen. Jälkihoito on siirtymä poikkeustilasta takaisin normaalitilaan.
Jälkihoidon tarkasta muodosta on hyvä sopia esiintyjän kanssa, jotta se on tarkoituksenmukainen. Kuten kaiken jälkihoidon suhteen, sen tarve on hyvin henkilökohtainen, joten myös tässä kohtaa on tärkeää olla olettamatta sille tietynlaista tarvetta tai muotoa.
On myös mahdollista, että esiintyjä – samoin kuin muutkin työryhmän jäsenet – haluavat tehdä oman jälkihoidon, ei yhdessä muiden kanssa.
Turvallisuuskäytännöt suhteessa teoksen ohjaamiseen, projektin johtoon ja organisaation tuotantoportaaseen
Tässä osassa kartoitan muutamia näkökulmia suhteessa intiimiä työskentelyä sisältävän teoksen ohjaamiseen, projektin johtoon ja tällaista työskentelyä sisältävän teoksen tuotantoportaaseen.
Tämä on viimeisenä kohtana dokumentissa, mikä kuvaa hyvin tilannetta alalla. Oman kokemukseni mukaan johtajat huolehtivat usein muista niin intensiivisesti, että saattavat unohtaa itsestään huolehtimisen, vaikka erään kokeneen tuottajan sanoin ’hyvä johtaja osaa pitää huolta itsestään.’ Tästä periaatteesta monen on helppo olla samaa mieltä, mutta käytännön rakenteet sen tukemiseksi ovat usein riittämättömiä.
Sekä ohjaaminen, projektin johtaminen että intiimiä työskentelyä sisältävää teosta tekevä tuotantoporras vaatisivat kaikki oman erillisen osansa tässä dokumentissa niiden perusteelliseen käsittelyyn, mutta koska se ei ole mielekästä tämän kehittämistehtävän laajuudessa, kerään nämä näkökulmat yhteen. Ne keskittyvät prosessin johtamisen näkökulmaan ja intiimiin työskentelyyn liittyviin turvallisuuskäytänteisiin.
Olen monissa kohdin tätä dokumenttia lainannut käytänteitä BDSM-kulttuurin puolelta. BDSM-kulttuurissa valtarakenteet korostuvat ja niitä myös tietoisesti korostetaan osana työskentelyä. Ne ovat nautinnon lähde. Vaikka roolit ovat BDSM-kulttuurissa pintapuolisesti hyvin selviä (dom/sub; alistaja/alistuva), ne paljastuvat usein hyvin monikerroksisiksi. Pintapuolisesti selkeän dominoivaan ja alistuvaan jakautuva asetelma saattaa paljastua esimerkiksi asetelmaksi, jossa alistuva on itse asiassa dominoiva, joka on käskenyt alistuvaa alistamaan itseään.
Vallan hienosyisyys vaatii tarkempaa analyysia, kykyä nähdä pintaa syvemmälle ja erityisesti ymmärrystä intiimin työskentelyn erityisille dynamiikoille.
Yksi BDSM-kulttuurin ominaisuus on, että kaikki ovat vastuussa turvallisuudesta ja tilanteen neuvottelusta. Tämä asettaa erityistä vastuuta dominoivalle, mutta neuvottelun tasolla molempien tulee olla mahdollisimman tasa-arvoisia. Molmpien tulee pystyä artikuloimaan rajojaan. Rajojen artikuloiminen – sekä domin että subin osalta – on BDSM-kulttuurissa taito, jota harjoitetaan ja kehitetään aktiivisesti.
BDSM-kulttuurissa on tunnettua, että viime kädessä alistuva on se, joka määrittää rajat. Jos alistuva ei kykene määrittelemään rajojaan, se vaarantaa koko tilanteen turvallisuuden. Alistajan tehtävä on kunnioittaa näitä rajoja. Niiden ylittäminen ilman lupaa on väkivaltaa.
On tärkeää muistaa viitteiden ja vertauskuvien kohdalla, että BDSM-kulttuurin ja ammattimaisen esittävän taiteen kontekstit eivät ole suoraan yhteneväisiä. Esittävässä taiteessa on tässä yhteydessä kyse painottuneesti työstä. Se asettaa tilanteille omat erityiset reunaehdot.
BDSM-kulttuurista voi kuitenkin oppia selkeää neuvottelua ja omien rajojen asettamisen käytäntöjä suhteessa intiimiin työskentelyyn niin, että kaikki osapuolet ovat tietoisia tekemistään valinnoista. Tähän BDSM-kulttuurissa on pitkä perinne, kokemus ja osaaminen.
Ohjaajien, johtajien ja organisaatioiden kohdalla nostan tällaisen työskentelyn kohdalla erityiseksi haasteeksi mahdollisen mainehaitan. Intimiteetti ja seksuaalisuus asettuvat erityisesti me too:n jälkeisessä maailmassa suurennuslasin alle – ja sille on hyvä syy. Kun tähän yhdistää tällä hetkellä hyvin yleisen taipumuksen käsitellä ongelmia julkisuudessa erityisesti sosiaalisen median kautta, intiimityöskentelyn riskit kasvavat. Intiimityöskentelyyn linkittyvä seksuaalisuus on myös hyvin altis aihe huhuille.
Tämän postmodernin ajan muutoksen rinnalla elävät edelleen myös konservatiiviset näkemykset, jotka näkevät seksuaalisuuden ja intimiteetin epäilyttävänä itsessään. Tätä vastaan on noussut mm. seksipositiivinen liike. Kaikki nämä yhteiskunnalliset tekijät muodostavat sitä horisonttia mitä vasten työskentelyä saatetaan julkisuudessa arvioida.
Olemme etsineet näihin riskeihin ratkaisuja organisaation tasolla pohtimalla mm. kirjallisten suostumuksesta tehtävien sopimuksien ja harjoitusten videoinnin mahdollisuutta sekä luoneet erilaisia turvahenkilöratkaisuja. Osa näistä muodostuu käytännössä epäsopiviksi. Videointi ei ole tietääksemme mahdollista Suomen työlainsäädännön vuoksi. Myös tällä tasolla tietyt lain määrittelemät turvallisuusmääräykset asettuvat joskus toisia turvallisuusmekanismeja vastaan. Näistä ristiriitaisuuksista on hyvä olla tietoinen kun arvioi intiimityöskentelyn riskejä ja muodostaa työryhmän kanssa juuri sille teokselle sopivaa turvallisuusrakennetta.
Toistaiseksi mainehaittaa kohtaan paras suojautumiskeino on työskentelyn tarkka dokumentointi. Kaiken keskuksen organisaation tasolla olemme ottaneet käyttöön raportointikäytännön, jossa mahdollisia psyykkisiä tai sosiaalisia onnettomuuksia (lainaten termiä fyysisten onnettomuuksien puolelta) raportoidaan samoin kuin fyysisiäkin. Kaikki nämä käsitellään myös Kaiken keskuksen hallituksessa.
Kaikkein avoimin kysymys johdon turvarakenteiden osalta on taiteellisen johtajan ja ohjaajan suojaaminen. Koska ohjaaja on usein vastuuhenkilö tilanteissa, hänen yläpuolellaan ei harjoituksissa usein ole enää ketään. Tämä on suuri valta-asema, mutta se voi puutteellisesti resursoidulla alalla tarkoittaa myös sitä, että hänestä ei pidä kukaan huolta.
Tämän osalta on tärkeää kehittää organisaation hallitustyöskentelyä paikkaamaan tätä puutetta. Johtajan työnohjauksen mahdollistaminen on tässä yksi selkeä tavoite.
Esittävän taiteen vapaan kentän rahoitusrakenteet aiheuttavat haasteita niin johtajille kuin kaikille muillekin. Koska johtajalla on esihenkilönä velvollisuus muista, tästä saattaa rakenteellisesti seurata, että ainoa mistä on mahdollista tinkiä on johtajan tukirakenteet. Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin järkevät resurssit. Rahoittajilla on vastuu, että kentän olosuhteet ovat sellaiset, että siellä on mahdollista tehdä työtä kestävällä tavalla. Muuten johtajien ja koko tuotantoportaan työuupumus erityisesti vapaalla kentällä jatkuu yhtä huonona kuin tähän saakka.
Esittävän taiteen vapaan kentän puutteelliset resurssit ovat ehdottomasti suurin eettisesti kestävää työskentelyä haittaava asia.
Johtajan tukirakenteet on ollut haastavin osio miettiä tässä dokumentissa. Kaikkea muuta olen johtajana miettinyt selvästi enemmän – ja jo toteuttanut käytännössä – , mutta johtajan osalta rakenteita tulee jatkossa miettiä enemmän. Tavoitteena on ulottaa kaikki tässä dokumentissa muodostetut rakenteet paremmin myös johtajan tueksi ja löytää sellaiset resurssit, jotka mahdollistavat nämä käytännössä.
Yksi ajatus voisi olla osallistaa työryhmä selkeämmin tähän työhön: miten he voisivat ottaa yhdessä tehtäväkseen kehittää turvallisuusrakenteita myös johtajalle. Suhteessa suostumukseen yksi paradoksaalinen, mutta kokeilemisen arvoinen rakenne on antaa työryhmälle tehtäväksi aktiivisesti varmistaa myös johtajan suostumus. Näin myös tähän valtarakenteen yhteen mahdolliseen sokeaan kohtaan voidaan luoda tietoisuutta. Muuten on vaarana, että koska johtaja on usein koko työskentelyn alulle paneva voima, hänen suostumuksensa oletetaan. Suostumuksen kannalta on olennaista, että kaikkien suostumus varmistetaan aktiivisesti.
Tämä voisi olla myös rakenteellisesti paras tapa, jolloin työskentelyn vuorovaikutuksellinen luonne konkretisoituisi entisestään. Se mahdollistaisi koko työryhmän – johtaja mukaan lukien – huolenpidon toisistaan.
Jälkihoito
Myös organisoivan henkilökunnan on hyvä muistaa jälkihoidon tarve omalla kohdallaan. Tämä unohtuu helposti hoidettaessa muiden tarpeita. Erityisesti jos aikataulu on nopea – kuten se usein esittävissä taiteissa on – on houkutus jättää tämä pois organisoivalta henkilökunnalta, jotta saadaan aikaa hengittää sekä aikaa levätä.
Tavoitteena tietenkin on, että aikataulu ei muodostuisi liian kiireiseksi, mutta esittävän taiteen kentän puutteelliset rakenteet aiheuttavat usein kiirettä hyvistä aikomuksista ja hyvistä suunnitelmista huolimatta. Tämä on ymmärrettävää, mutta se saattaa jättää jälkihoidon kokemusta palauttavan ja kokemusta reflektoivan puolen tekemättä. Kuten monen muunkin tässä dokumentissa mainitun huomion suhteen, tästä on hyvä keskustella organisoivan henkilökunnan kanssa.
Loppusanat
Tässä dokumentissa on pyritty muotoilemaan turvallisuuskäytäntöjä liittyen yleisöä intiimiin työskentelyyn kutsuvissa kohtauksissa esittävän taiteen kontekstissa.
Tämä ei ole tyhjentävä dokumentti, koska sellainen vaatisi laajempaa tutkimustyötä. Tämä ei ole tyhjentävä dokumentti edes Kaiken keskuksen kaikista turvallisuuskäytännöistä, vaan tämän kehitystehtävän näkökulmasta keskeisistä rakenteista.
Yleisempi ohje vaatisi työskentelyyn liittyvien eri ammattilaisten (intiimikoordinaattorit, seksuaaliterapeutit perinteisempien esittävän taiteen ammattilaisten lisäksi) yhteistyötä yhteisen ohjeiston luomiseksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällainen ohjeisto tarvittaisiin alalle.
Tämä kehitystehtävä pyrkii kuitenkin tarjoamaan muutamia keinoja täyttää puutteita, joita olen itse huomannut urani aikana sekä esiintyjänä, ohjaajana että tuottajana. Tämä dokumentti on pyrkinyt tuomaan esille näitä kysymyksiä myös näistä eri näkökulmista – ammatillisista näkökulmista – käsin.
Olen pyrkinyt konkretisoimaan näkökulmia ja huomioitavia asioita käytännön ratkaisujen kautta liittyen immersiiviseen esitykseen ja peliesitykseen ’Upotapia’. Olen tuonut esille joitain erityisiä kehittämisalueita.
Yksi tärkeimmistä syistä ja käyttötarpeista tälle dokumentille on kirjata jo tehty työ muistiin. Liian usein erityisesti vapaalla kentällä projektikohtainen työ unohtuu ja se joudutaan rakentamaan seuraavan projektin kohdalla uudestaan. Tärkeä osa kehittämistyötä on kirjata jo tehty työ muistiin, jotta siitä voidaan jatkaa seuraavan projektin kohdalla, kehittää koko organisaation toimintatapoja sekä jakaa tietoa muulle kentälle.
Kiitos Riitta Huttuselle kehitystehtävän tarkastamisesta sekä Anna Wegeliukselle tekstin kommentoimisesta.
Kuva: Marko Mäkinen.
Kuvassa esiintyjä Henna Mäki-Filppula teoksen Upotapia korkeammalla tasolla.
Intiimikoordinaattori: Sara-Maria Heinonen.
Erityinen kiitos Inna Huttuselle, Krista-Julia Arpolle, Jonna Eiskoselle ja Joonas Outakoskelle yhteistyöstä Upotapian intiimin kohtauksen osalta.
Kuvassa oleva pukusuunnittelu: Kaisa Kemikoski.
Upotapiasta löydät lisää tietoja täältä.
Lisää tietoa intiimikohtauksista ja läheisyyden koreografiasta löydät mm. näistä dokumenteista:
Saara Kotkanniemi: Selvitystyö intiimikohtausten tekemisestä kameratyöskentelyssä.
Sara-Maria Heinonen: Mitä on läheisyyden koreografia?
Näyttelijäliiton ohjeistus intiimikohtauksista kameratyöskentelyssä